Maanantaina tuli kuluneeksi 19 vuotta siitä, kun Saamelaiskäräjät perustettiin 2.3.1996 Suomessa. Saamelaiskäräjät eivät syntyneet tyhjästä, vaan sitä edelsi toinen vaaleilla valittu elin, saamelaisparlamentti, joka toimi vuosina 1973–1995.
Nils-Henrik Valkeapää on tehnyt pitkän uran saamelaispolitiikassa. Hän oli mukana synnyttämässä saamelaisparlamenttia ja myöhemmin sen seuraajaa saamelaiskäräjiä. Hänen mukaansa saamelaiset tarvitsivat oman vaaleilla valitun elimen, joka voisi puhua saamelaisten äänellä.
Ajatus saamelaisparlamentista syntyi vuonna 1971 perustetussa saamelaiskomiteassa. Saamelaiskomiteaa johti maaherra Asko Oinas ja siinä saamelaisjäseninä oli mukana Oula Aikio Vuotsosta, Reidar Suomenrinne ja Uula A. Länsman Utsjoelta, Iisko Sara, Matti Sverloff ja Nils-Henrik Valkeapää. Saamelaisten lisäksi komiteassa olivat Oiva Kola, Olavi Kallio, Heikki Annanpalo ja Väinö Alapeteri.
Saamelaiskomiteassa jalostui ajatus saamelaisten omasta parlamentista, kertoo komitean jäsen Nils-Henrik Valkeapää.
– Kesäkuussa 1971 perustettiin saamelaiskomitea. Komitea sitten ehdotti saamelaisille omaa parlamenttia, vaaleilla valittua elintä, joka voisi kertoa mitä saamelaiset tahtovat ja miten saamelaiset näkevät asiat, kuvaa Valkeapää saamelaisen parlamentin syntyä Suomessa
Saamelaisparlamentin tavoite oli saada saamelaisten ääni kuuluviin
Saamelaiskomitea työskenteli kaksi vuotta ja jätti mietintönsä saamelaisten tilanteesta kesäkuussa 1973. Mietinnön pohjalta saman vuoden marraskuussa annettiin asetus saamelaisparlamentista.
– Saamelaisparlamentti oli meidän vaaleilla valittu elin, joka puhui saamelaisten puolesta ja saamelaisten äänellä, kuvaa Nils-Henrik Valkeapää parlamenttia.
Saamelaisten ääneen kuuluville saattaminen olikin saamelaisparlamentin keskeinen idea. Valkeapää sanoo, että saamelaiskomitea toivoi, että parlamentti toisi esiin saamelaisten mielipiteet.
– Yksinkertaisesti syy parlamentin perustamiselle oli se, että tiesimme, ettei saamelaisten ääni kuulu kunnallisessa demokratiassa. Saamelaiset jäävät siellä aina syrjään. Komiteassa halusimme luoda järjestelmän, jonka kautta saamelaiset pääsisivät suoraan kertomaan mitä toivovat, selittää Valkeapää.
Viimeiset saamelaisparlamenttivaalit pidettiin syksyllä 1995. Vaalituloksen pohjalta muodostettiin Suomen ensimmäinen saamelaiskäräjät, joka avattiin Utsjoella 2.3. 1996.
Vaaliluettelon perustana väestönlaskenta
Ensimmäisten saamelaisvaalien vaaliluettelon pohjana käytettiin vuoden 1962 väestönlaskentaa. Samanlainen saamelainen väestönlaskenta oli tarkoitus suorittaa myös Norjassa ja Ruotsissa, mutta siellä sitä ei saatu toteutettua.
– Tietysti vaaliluettelo päivitettiin vuoden 1962 tiedoista ajantasalle. Ja luettelon päivittämistä jatkettiin seuraavissa vaaleissa, siihen lisättiin ihmisiä, jotka olivat saavuttaneet äänestysiän ja pyyhittiin kuolleita pois. Ja tietysti myös lisättiin ihmisiä, jotka olivat jäänet pois väestönlaskusta, selittää Valkeapää.
Valkeapää pitää vuoden 1962 väestönlaskentaa luotettavana pohjana vaaliluettelolle. Yksi syy luotettavuudelle on hänestä, kun laskennan suorittaneet työntekijät tunsivat hyvin työskentelyalueensa. Siten he tiesivät ketkä ovat saamelaisia.
Tilanne pohjoisessa on Valkeapään mukaan muuttunut kovin 1960-luvun tilanteesta, jossa väestönlaskenta suoritettiin.
– Siihen aikaan kysymys oli helppo. Suomalaiset tiesivät olevansa suomalaisia ja saamelaiset teisivät ketkä ovat saamelaisia. Silloin maailma oli hyvin selkeä, sanoo Valkeapää.
– Nythän totuutta asiassa on haluttu sekoittaa, lopettaa pitkäaikainen saamelaispoliitikko Nils-Henrik Valkeapää.