Helsinkiläinen City-Sámit -yhdistys kaipaa Tenonlaaksosta poismuuttaneille saamelaisille paikallisten kanssa yhdenvertaisia oikeuksia lohenpyyntiin.
Yhdistys on toimittanut asiasta kannanoton Tenojoen kalastussopimuksen neuvotteluihin.
– Muualla asuvien kantatilojen saamelaisilla jälkeläisillä tulee olla samat oikeudet Tenojoen lohenpyyntiin kuin paikkakunnalla asuvilla kantatilojen jälkeläisillä on. Pelkkä maistraatin kotikuntamerkintä ei saa jaotella saamelaisia kulttuurinsa harjoittamisen mahdollisuuksissa, City-Sámit -yhdistys linjaa.
"Muualle muuttanut tenolainen joutuu ostamaan turistiluvan"
Yhdistys selvittää, että paikkakuntalaisten laaja kalastusoikeus Tenolla on sidottu kotikuntaan.
– Nykyisen kalastussopimuksen mukaisesti muualle muuttaneet tenolaiset saamelaiset joutuvat ostamaan ulkopaikkakuntalaisen kalastusluvan ja ovat näin alisteisia matkailijoille kohdistetuille rajoituksille muun muassa soutuaikojen ja uistelussa käytettävän vapamäärän suhteen.
Yhdistyksen mukaan perintönä saatu kalastusoikeus koskee verkkopyydyksiä ja moni muualle muuttanut haluaisi kalastaa lohta ennemminkin uistelemalla tai vavalla rannalta, kuten on tottunut.
Kulttuurin ylläpitämistä ravinnonhankinnan kautta
City-Sámit -yhdistys on huolestunut siitä, että poismuuttaneiden saamelaisten yhteys tenolaisen saamelaiskulttuuriin katkeaa, kun he muuttavat opintojensa tai työnsä perässä pois kotipaikkakunnaltaan.
– Saamelaisalueen ulkopuolella elvytetään kovaa vauhtia saamen kieliä ja saamelaiskulttuuria. Saamelaisuuteen kuuluu suhde luontoon. Yhteys perinteisiin elinkeinoihin, sukujen maihin ja vesiin on siinä keskeisessä asemassa. Tenolaisessa saamelaiskulttuurissa lohi ja lohenpyynti ovat saamelaisuuden ydin.
Yhdistyksen näkemyksen mukaan tenolainen saamelaisidentiteetti ei tule säilymään ja kehittymään ilman lohenpyyntiä.
– Jo pelkkä kulttuurin harjoittamisen ja sen jälkipolville siirtämisen mahdollisuus vahvistaa yksilön omaa identiteettiä, yhdistyksen tiedotteessa kuvaillaan.
Yhdistys näkee ravinnonhankinnan yhtenä tapana ylläpitää saamelaista alkuperäiskansakulttuuria.
– Esimerkiksi itse pyydetyn kalan valmistaminen kaupunkiasunnossa avaa koko pyyntitapahtuman, jonka prosessi voi olla jopa puolen vuoden mittainen. Pyyntitapahtuman ja -välineiden valmistelun kautta säilyy yhteys paikkakunnalla asuviin ystäviin ja sukulaisiin.
"Nykyinen paikallinen väestö ei riitä ylläpitämään kalastuskulttuuria"
Toisaalta yhdistys argumentoi, että myös Tenon saamelainen kalastuskulttuuri on uhattuna ja että poismuuttaneet tenolaiset voisivat olla mukana säilyttämässä sitä.
– Nykyinen paikallinen väestö ei ehkä yksin riitä ylläpitämään kulttuuria, sillä nuoria muuttaa pois ja tilalle tulee vastaavasti suomalaisia. Paikallinen kalastuskulttuuri ja suhde luonnonantimiin on vaarassa kadota.